Luen tänään kasvatusfilosofian esseitä. Luin niitä myös eilen ja toissapäivänä. Valitanko? Ehei! Näiden tekstien lukeminen on itse asiassa hauskempaa kuin ikinä arvaattekaan... eikä tämä ollut ironiaa. Monen työn kohdalla jään harmittelemaan sitä, että saatan olla sen ainoa lukija. Se on oikeastaan todella suuri harmi, sillä käsikirjoitukset ovat yleensä ottaen hyvinkin taitavasti ja huolellisesti laadittuja. Parhaat kävisivät lyhennettyinä erinomaisesti esimerkiksi Wikipediaan. Mitä jos ryhtyisimme tehtailemaan kasvatusfilosofian alaan liittyviä tekstejä Wikiin niin, että kuka tahansa voisi hyötyä aherruksestanne.
Hajanaisia ajatuksia Rousseausta
Rousseaun Emilé on hämärä teos. Se ei antaudu lukijalleen helposti, ja jos siihen perehtyy tosissaan, tulee mieleen kaikenlaisia häiritseviä ajatuksia. Huomatessaan kuinka R. kirjoittaa itsensä pussiin, voi lukija ryhtyä pohtimaan, että olikohan R. ajatellut tai edes lukenut teostaan läpi? Oliko se vain raivokas pamfletti, jota ei edes oltu tarkoitettu pitkäikäiseksi? Niin, tähän kysymykseen ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Postmoderni narratologia tarjoaa ulospääsyn tästä ongelmasta: tekijä ei ole kiinnostava, tekijä on kuollut, on vain lukija. No, Emiléähän luettiin. Sitä lukivat posket hehkuen Fröbel, Pestalozzi ja Basedow ja itse asiassa lähes kaikki 1700-1800-luvun koulureformaattorit. Ehkä he löysivät teoksesta sellaista, jota Rousseau ei tiennyt kirjoittaneensa sinne.
Tuota hienoa Rousseau-esseetä lukiessani jäin jälleen kerran miettimään, että mistä R. sai kaiken kasvatustietonsa. Mistä tietolähteestä hän ammentaa varmat käsityksensä lapsen kehitysvaiheista? Luultavasti hän puhuu itsestään. Rousseau ja hänen kaltaisensa intellektuellit puhuvat ja kirjoittavat mielellään itsestään.
Emiléä lukiessa hiipii väkisinkin mieleen anakronismi: Rousseau oli aikansa ekoideologi ja luomufilosofi. Tällaiset rinnastukset ovat siis hyvin spekulatiivisia ja lähes poikkeuksetta epäonnistuneita. Jännää silti kuinka harva Rousseausta esseensä kirjoittanut on havainnut hänen suhteensa romantiikkaan. Olihan hän tavallaan myös valistusmies (encyclopedisti) mutta eikö myös romantikko?
