SO4.2 (24.9.2012)

Luentokysymys osoittautui paljon vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Kysytty asia oli suoraan luentodioista, enkä ollut muutellut taulukossa esitettyjen koeasetelmien järjestystä tai poistanut annettuja lähtötietoja. Lähtötietoina annettujen monimuuttujamenetelmien nimien joukossa ei ollut ylimääräisiä. Joukosta tosin puuttui yksi (parittainen varianssianalyysi). Annoin tästä kysymyksestä kaikille yhden pisteen, koska oikeaa vastausta ei ollut listalla eikä puuttuvasta kohdasta sanottu tehtävänannossa mitään. Kysytty asia (mikä menetelmä sopii mihinkin asetelmaan) on mielestäni aika keskeinen kurssin sisällön kannalta. Joukossa piti olla pari helpompaa kohtaa (khin neliö sopii vain 2x2 ristiintaulukointiin). Korrelaatiot sopivat kai useampaankin kohtaan. Annoin pisteet niistäkin, jos ne oli merkitty oikein päin (Pearson parametrinen ja Spearman non-parametrinen). Hankalan tehtävästä teki varmaankin se, että tehtävä ei antanut anteeksi virheitä; yksi virhe johti yleensä toiseen virheeseen (kun oli laittanut yhden kohdan väärin, oli toisen kohdan oikea vastaus jo käytössä muualla). Päätin tästä syystä muuttaa tehtävänannossa määrittelemääni hyväksytyn suorituksen kriteeriä. Läpi pääsi kun oli saanut 4/9 oikein (oikeastaan 3/9 koska annoin yhdestä kohdasta kaikille pisteen edellä mainitsemastani syystä). Tuckmanin teoksesta tekemäni kysymys oli vähän "diipa daapa", eli siihen oli monia oikeita vastauksia. Tuckman ei mielestäni suoranaisesti vertaile lomakekyselyitä ja haastattelua, vaan kertoo kummastakin erikseen. Lomakkeista kertoessaan hän nostaa esiin mm. kysymyksen siitä, millaisia vastauksia eri kysymystyypit tuottavat. En taida käyttää tätä kysymystä enää koskaan :-) Kaikki tenttiin osallistuneet, jotka olivat vastanneet Tuckmanin kysymykseen, pääsivät tuosta osiosta läpi. Sama koskee myös Sealen et. al. tehtävää. Tenttien hylkäykset johtuvat siis luentokysymyksestä. Koska seuraava tentti on vasta keväällä, pyydän hylätyn saaneita käymään vastaanotollani. Keksimme varmasti jonkin toisen keinon kurssin loppuun saattamiseen.

Tieteenfilosofia ja luentojen merkitys

Viimeisimmässä tentissä ei ole paljoa kerrottavaa. Todella moni osasi vastata kysymyksiini hyvin, ja ilahduttavan monen vastaus oli suorastaan erinomainen. Muutamalla oli käynyt selvä vahinko Raatikaisen kysymykseen vastatessa; relativismi oli muuttunut realismiksi. Otin tuon kysymyksen arvioinnissa lempeän linjan; päästin läpi jos vastaaja osasi selittää relativismin lähtökohdat kuta kuinkin oikein. Hyvään arvosanaan edellytettiin, että muisti jotakin kysymyksessä mainituista perusteluista. Tuo Saphir-Whorf on muuten osoitettu väärinkäsitykseksi (siis se, että eskimokielissä olisi enemmän lumea kuvaavia sanoja), mutta Raatikainen ei sitä teostaan kirjoittaessaan tiennyt.

Luennot tukiopetuksena
Moni opiskelija toivoi palautteessaan, että Raatikaisen teosta olisi käyty läpi luennoilla. Vaikka ymmärränkin sen, että Raatikaisen teos tuntuu hankalalta kun (jos) takana ei ole minkäänlaisia filosofian opintoja. Silti ajatus tenttikirjan läpikäymisestä luennolla on yllättävä ja outo. Luennot eivät ole tarkoitettu tenttikirjallisuuden opiskelun "tukiopetukseksi". Jos tenttikirja tuottaa ongelmia, mennään vastaanotolle. Jos ongelma ei ratkea, mennään opintopsykologin puheille. Yliopistossa luentojen on tarkoitus muodostaa oman kokonaisuutensa, samoin kuin tenttikirjallisuus muodostaa omansa. Opetussuunnitelmassa määritellään, mitkä aihepiirit pitää tulla käsitellyiksi (joko teoksessa tai luennoissa). Jossakin tapauksessa tilanne voi olla se, että aihepiiri on niin laaja, etteivät luennot ja teokset kohtaa ollenkaan.

Luentojen ideana on tuoda opiskeltavaan asiaan uusia näkökulmia, koota sellaisia asioita joita ei kirjallisuuden perusteella tule esiin, esitellä uusimpia tutkimustuloksia, kytkeä käsiteltävä asia arkeen, kouluun, opetukseen, tieteentekoon jne. Luentojen tarkoituksena on avata opiskeltavaa kokonaisuutta luennoitsijan erikoisosaamisen kautta. Eikö muuten kirjasta lukeva ja kirjaan keskittyvä opetus olisi juuri sitä mitä G. Agricola ja co. vastustivat?

Kun ajattelen tuota edellä kuvaamaani väärinkäsitystä, ymmärrän myös miksi moni ajattelee suoriutuvansa luentokurssista pelkän tenttikirjallisuuden avulla - menemättä lainkaan luennoille. Oletteko kuulleet sellaisesta käytöksestä? Jos luentoja pidetään tietynlaisena kertauskurssina tai tukiopetuksena (so. tenttikirjojen koontina), voin ymmärtää että moni itsenäiseen opiskeluun tottunut kokee paikallaolon turhana.

Mitä yhteyttä luennoilla ja teoksilla oli?
Sain lukea upeita vastauksia Agricolan esittämästä alkemistikritiikistä. Teksteistä voisi päätellä, että Rossin teoksen ydin on tavoitettu. Osasitte myös vastata Power-Balance kysymykseeni (kaksoissokkotutkimus ja huuhaan markkinointi). Eikö kukaan tullut ajatelleeksi, että tuo ranneke on nykyajan alkemiaa vaikeine käsitteineen ja suurine lupauksineen. Relativisti sanoisi, että jos se toimii sinulla sen totuudesta on turhaa keskustella. Realistin puheenvuoro voisi kuulostaa Agricolalta.

MO3 & sankaritarinat

Luentokysymys 1.
Olin todella yllättynyt saatuani kahlatuksi kaikki tenttivastaukset läpi. Lähestulkoon kaikki olivat osanneet analysoida Limbourgin veljesten maalaamaa kalenterikuvaa niin, että saatoin antaa tuosta osiosta hyväksytyn arvosanan. Moni osasi kertoa Wernerin laatimasta luokituksesta oikeastaan kaiken olennaisen. Tehtävä pisteytettiin siten, että jokaisesta oikeasta luokittelun kuvauksesta (instrumentaalinen, narratiivinen...) sai 0,25 pistettä. Saman verran sai jos muisti luokan nimen oikein. Jokaisen luokittelun vaiheen sovelluksesta (kuva-analyysi) sai 0,5 pistettä. Niinpä siitä, että ei muistanut luokitteluun liittyviä termejä ei lopulta menettänyt kauhean paljon pisteitä, jos vain osasi kertoa analyysin etenemisen lähtökohdat oikein ja huomasi tehdä sovelluksen. Symbolin käsite näytti olevan monelle vieras.

Kuvasta oli vaikea saada selvää, joten en rokottanut virhetulkinnoista. Mies ei ole hirttäytynyt puuhun, vaan on hakkaamassa puita (voisi hyvin olla hirressäkin). Jännää, että hänellä ei näytä olevan housuja, mutta aasinajajalla on. Olisiko saanut puunhakkaajalta housut? Aasinajaja voi olla myös sama henkilö kuin puunhakkaaja , koska keskiaikaisissa kuvissa voi olla hämärä ajankuvaus (samassa kuvassa voi olla eri aikoina tapahtuneita asioita). Lapset ja äiti lämmittelevät sisällä (alushousut tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin). Palvelija on ulkotöissä (tai äiti, joka istuu myöhemmin sisällä). Lasten vaatteet ovat kuivumassa. Viljasiilon näköinen rakennus voi olla viljavarasto; siilot tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin. Jyviä syövien lintujen merkitystä en tunne. En myöskään osaa sanoa, miksi karjasuoja on rikki.

Luentokysymys 2.
Tämä tehtävä oli vaihtoehtoinen ensimäisen tehtävän kanssa. A -kohdassa oli tarkoitus kertoa siitä, että aikalaislähteiden käyttämistä historianopetuksessa on perusteltu historian ajattelutaitojen opettamisen näkökulmasta. Kaverikirja ei kelpaa vastaukseksi, ellei vastauksessa ole selitetty miksi se edistäisi oppilaan historiallisten ajattelutaitojen kehittymistä (kriittisyys, arviointikyky). Luennolla käsiteltiin useita tällaiseen tilanteeseen paremmin sopivia esimerkkejä (mm. pulmat).

B-kohdassa olisi ollut hyvä huomauttaa, että historiallisien ajattelutaitojen oppimista korostetaan POPS:ssa (lähdekritiikki, oppilas ymmärtää historiallisen tiedon luonteen, oppilas ymmärtää historian olevan tulkintaa jne.

3. Moni kompastui tähän tehtävään. Useat vastaajat ehdottivat, että otteita sankaritarinoista ja elämäkerroista voitaisiin lukea tunnilla ääneen tai, että niitä voisi antaa pulpettikirjoiksi oppilaille. Niin varmaan voitaisiin. Jotkut muistelivat, että artikkelissa kerrottiin siitä, että sankaritarinoita on käytetty pitkään historian opetuksen välineenä. Huoh. Tentittävänä olevassa tekstissä ei käsitelty paljoakaan tällaisia perustyötapoja, kuten "opettaja lukee ääneen ja oppilaat kuuntelevat". Opettajan vapaasta kerronnasta oli puhetta, mutta ei tässä yhteydessä. Ajatus oli vallan toinen.

Tekstin merkityksen, tarkoituksen ja näkökulman kriittinen arvioiminen
Esikuvallisten tarinoiden käyttäminen on yksi vanhimmista historian opettamisen muodoista. Se on tyypillistä kaikille tunnetuille kulttuureille. Sankarikultin/ sankariuden rakentaminen ei kuulu historianopetuksen tavoitteisiin. Tavoitteena on lähdekriittisen ajattelun kehittäminen, ei tekstin sisältämien arvojen opettaminen. Uskottavuuden arvioiminen tapahtuu vertaamalla kuvausta historiankirjoitukseen ja esittämällä kysymyksiä arvioinnin kohteena olevalle tekstille. Kertooko kirjailija itse kokemistaan tapahtumista? Olisivatko kuvatut tapahtumat voineet tapahtua niin kuin kirjailija ne esittää? Onko kuvaus puolueeton, vai onko kertoja jonkin kuvauksessa esiintyvän henkilön tai ihmisryhmän puolella? Selvitettäessä kuvaukseen sisältyviä asenteita kannattaa kysyä, kenen näkökulmasta kuvatut tapahtumat nähdään. Seuraavassa vaiheessa voidaan pyytää oppilaita pohtimaan, millainen tarinasta tulisi, jos se kerrottaisiin jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Samanlaisia kysymyksiä voidaan esittää myös monille kertoville aikalaisaineistoille.

Kertomuksessa esitettyjen ratkaisujen arvioiminen
Oppilaat voivat pohtia sankaritarinan opetusta ja päähenkilön tekemiä ratkaisuja, motiiveja ja niihin liittyvää arvomaailmaa. Olisiko päähenkilön kannattanut toimia toisin? (vrt. Tony Sanches: Truman and the atomic bomb)

4. Moni vastaaja sekotti keskenään kaiksi asiaa. Virta puhuu ensiksi siitä, että historia KIRJOITETAAN aina jostakin näkökulmasta tai perspektiivistä. Myöhemmin Virta kertoi, että historiaa myös TULKITAAN eri tavoin (vastaanotetaan). Moniperspektiivisyys on sitä, että historiaa ei kuvata yksiulotteisena kehityslinjana tai yhtenä virallisena kertomuksena. Tähän liittyen Virta tarkentaa, että ilmiöitä voidaan tarkastella vaikkapa talouden, kulttuurien tai vähemmistöjen näkökulmista. Keskeistä on oivaltaa, että eri osapuolilla voi olla samasta ilmiöstä hyvin poikkeavia käsityksiä.

Todella moni vastaaja kertoi siitä, että oppilaat tulkitsevat historiaa toisistaan poikkeavilla tavoilla. Samalla moni tuli sanoneeksi, että kaikki tulkinnat historiasta ovat oikeita, koska jokaisella on oma perspektiivinsä historiaan. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Saksassa on voimassa laki, mikä kieltää väittämästä holokaustia valheeksi. Se, että joku keksii väittää, ettei usko natsien koskaan tappaneen juutalaisia tahallaan, ei tee tällaisesta väitteestä totta. En löytänyt vastaavaa relativismia Virran teoksesta, vaikka hän asiaan viittaakin (postmodernin henki). Tosin se, että oppilaat tulkitsevat historiaa omasta näkökulmastaan käsin ja ymmärtävät sen myös omalla tavallaan, on esillä teoksessa moneen otteeseen.

Päädyin siihen, että hyväksyin myös ne vastaukset, jossa puhuttiin vain jälkimmäisestä näkökulmasta (maahanmuuttajat tulkitsevat...). Lopulta vain hyvin harva oli ajatellut asiaa historiankirjoituksen näkökulmasta.

SO4.2 tentti 18.3.2011

Elämäkerrallista tutkimusta käsittelevään kysymykseen annetut vastaukset olivat kokonaisuudessaan parempia kuin milloinkaan aiemmin. Kukaan tenttiin osallistuneista ei saanut hylättyä Sealen teoksesta.

Ehkäpä aiempaa useampi oli lukenut alkuperäisen tekstin, sillä eihän tuo kysymyksessä käsitelty artikkeli ollut lopulta niin hankala. Tosin jos menetelmä olisi pitänyt ymmärtää ilman esimerkkiä, en varmaankaan olisi itsekään ymmärtänyt sitä. Menetelmässä oli useita hienoja oivalluksia. Hypoteesien käyttäminen tuo varmasti ryhtiä analyysiin, lisäksi huomion kiinnittäminen kerronnan struktuurin muutoksiin tuntuu käyttökelpoiselta ratkaisulta.

Sain varsin kielteistä palautetta tentin järjestelyistä. Kriitikkoni kirjoittaa palautteessaan päättäväisesti, että: "Tenttitilaisuus oli aikamoinen farssi. Tentaattorilla ei ollut riittävästi kysymyspapereita eikä vastauskonsepteja! Ne loppuivat kesken! Tentaattori päästi opiskelijan osallistumaan tenttiin, vaikka osa tenttiin osallistujista oli saanut jo aiemmin poistua. Miten näin voi toimia??!!"

Palautteenantaja on oikeassa kummassakin asiassa. Tentissä ei saisi säheltää.

1. Tosin koko tentti olisi pitänyt peruuttaa tai ainakin siirtää, sillä AP -saliin ei olisi saanut ottaa tenttiin niin suurta joukkoa, kuin mitä sinne lopulta tuli. Opiskelijat eivät saa istua vierekkäin tentissä, vaikka nyt niin täytyi tehdä. Olin varannut tenttimateriaalia huomioiden tilan koon ja luennoilla käyneiden määrän + 10 ylimääräistä. Ei riittänyt. Tenttitilaksi AP -sali on aina huono, mutta koska tenttiä ei ollut alun perin minun työsuunnitelmassani, en osannut vaatia salin muuttamista ajoissa (TL-sali oli varattu). Koska olin yksin paikalla, en voinut lähteä järjestelemään lisää kysymyspapereita kesken aineistonjaon. Soitin Timon paikalle, ja hän tulikin aika nopeasti. Haittasiko se sinun tenttiäsi? Jäikö jotakin kirjoittamatta? Lupaan sinulle yksityisen uuden mahdollisuuden tenttiin, täydellisen rauhan ja riittävästi puhdasta vastauspaperia, jos tarvitset edelliseen vedoten uuden tentin.

2. Käytin omaa harkintaani tässä asiassa, koska tentin ajankohdasta oli ollut jotakin epäselvyyttä. Oliko se pois joltakin? Olisiko kriitikkoni halunnut tulla tulla myöhemmin, ja vastata kaikkiin kysymyksiin tunnissa? Huomautan, että kyseessä oli oman kurssini tentti. Olisin saanut ottaa myöhästyneen opiskelijan suulliseen tenttiin vaikka heti, tai määrätä hänelle esseen tai näyttökokeen. Jos se ollenkaan helpottaa, niin myöhästynyt ei selvästi ollut saanut kysymyksiä tietoonsa. Luulitko, etten tarkistanut sitä?

Joustaminen ja harkinnan käyttäminen ei ehkä lopulta ole kuitenkaan huono ratkaisu verrattuna äärimmäiseen byrokraattisuuteen (opettajan työssä). Rajansa tietenkin kaikella, myös joustavuudella.

Olen lievästi huvittunut ja onnellinen siitä, että minua on nyt ensimmäisen kerran moitittu joustavuudesta! Pääsi lipsahtamaan :) Moite säheltämisestä on tavallaan oikeutettu, ja otan siitä opikseni. Varaan tästä lähtien tenttikysymykset mukaani myös sähköisessä muodossa (--> voi näyttää tarvittaessa tykillä).

AO3.2 & Grounded Theory painajainen

27.10.2010 järjestettyyn AO3.2 -tenttiin osallistui 73 opiskelijaa, joten tenttivastauksista muodostui aikamoinen nippu luettavaa. Vastausten lukeminen on aina jännittävää; mitä esityksestäni jäi luennolla käyneiden mieleen, vai jäikö mitään? Tällä kerralla tulos oli kannaltani masentava, enkä usko asian herättävän hilpeyttä myöskään tenttiin osallistuneiden keskuudesa. Noin 40 tulee saamaan hylätyn. Pääasiassa syynä on luentokysymys.

On tosin heti alkuun sanottava, että joukossa oli myös loistavia vastauksia. Luentokysymys oli siinä mielessä armoton, että siihen oli erittäin hankala vastata oikein ellei ollut ollut läsmä viimeisellä luentokerralla. Tuolloin GM -menetelmää käsiteltiin seikkaperäisesti 11 dian verran. En suinkaan edellyttänyt käyttämäni esimerkin ja diojeni täydellistä hallintaa.

Moni muisti (ehkä Soinisen ja Merisuo-Stormin) teoksen perusteella, että GT (tai GMT) menetelmässä 1) Aineisto keruu aloitetaan ilman lukkoon lyötyä teoriaa ja 2) aineistoa kerätään vaiheittain. Nämä lähtökohdat pitävät paikkansa, mutta ellei vastaus sisältänyt muuta argumenttia, ei se noussut hyväksytyn rajan ylitse. Hämmästelin pitkään sitä, miksi niin moni nosti vastauksessaan esiin Heli Vaarasen tutkimukset, vaikka niitä käsiteltiin esimerkkinä etnografisesta kenttätyöstä (ensimmäisillä luennoilla). Ehkä esimerkki oli ainut, joka tuli sillä hetkellä mieleen ja into käydä luennoilla ehti laantua luentosarjan kuluessa. Toisaalta - vaikka en asiaa luennolla maininnutkaan - Vaarasen etnografiset tutkimukset nojaavat osittain GM -perinteeseen. Luennolla esiteltyä Kevytsuhde -tutkimusta voi kyllä käyttää esimerkkinä GM -menetelmästä, mutta ei aivan niillä eväillä joita luennollani tarjosin. Vastausista päätellen muutama opiskelija oli kuitenkin lukenut tuon tekstin, kuten luennolla olin toivonut.

Etnografia ja etnometodologia ovat yhteydessä Grouded Theoryyn symbolisen interaktionismin kautta. Tätä asiaa en ollut nostanut luennollani esiin, mutta jouduin pohtimaan sitä korjatessani tenttivastauksia. Ongelma on tässä: tenttivastauksessa puhutaan Vaarasen väitöskirjasta ja kerrotaan siitä miten tutkija työskentelee kentällä tutkittaviensa parissa, niin onko tämä osoitus siitä, että opiskelija on oivaltanut sybolisen interaktionismin ja GM:n yhteiset lähtökohdat, vai kertooko se siitä ettei asiasta ole oikeasti mitään hajua. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, ellei vastauksessa kerrota mitään aineiston analysoinnista, luokittelusta, tyypittelystä ja kategorioiden rakentamisesta. GM -ei ole kenttätyömenetelmä vaan pikemminkin aineiston analysointimenetelmä, johon liittyy tiettyjä aineiston keruuseen kuuluvia yhteisiä lähtökohtia monen muun aineistolähtöisen työmenetelmän kanssa.

Grounded Method -menetelmää (tai näkökulmaa) käsiteltiin viimeisellä luennolla käyttäen esimerkkinä Hannu Koskelan väitöskirjaa "Opiskelijoiden haasteellisuudesta ammattiopintoihin sitoutumisen substanssiteoriaan. Grounded theory -menetelmän soveltaminen ammattioppilaitoksen opettajien kuvauksiin opetettavistaan". Kannattaa vilkaista tuota Koskelan väitöskirjaa uusintaa ajatellen (ellet ollut viimeisellä luennolla). Asia on aika iso ja tärkeä kurssin tavoitteita ajatellen, joten en katso syyllistyneeni pikkumaisuuteen tenttikysymystä laatiessani. Luulen, että kaikki viimeisellä luentokerralla mukana olleet voivat - ainakin hetken harkittuaan - olla kanssani samaa mieltä. Joku saattaa kuitenkin sanoa, ettei päässyt paikalle siitä ja sitä syystä; tuolloin voi tulla vastaanotolle ottamaan selvää edellisen luentokerran sisällöistä.

P.s. Luin kaikki vastaukset kolmeen kertaan ja tein kaikista paperista muistiinpanot. Tenttituloksesta voi oikein mielellään tulla keskustelemaan vastaanotolleni. Näytän samalla laatimani ns. mallivastauksen.

MO3 - kauan kaivattu

MO3 - Historia
Tenttien korjaaminen viipyi aivan liian kauan, paljon kauemmin kuin olisi luvallista tai kohtuullista. Laiminlyöntejä ei pitäisi selitellä, mutta ehkä silti voin kertoa olleeni viikon sairaana. Työt kasautuivat, ja alta piti hoitaa pari työtä jotka olivat vielä enemmän myöhässä kuin MO3 -tentit.

Pian ryhdyttyäni lukemaan vastauksianne, havaitsin tehneeni virheen kysymyksenasettelussa. Kysymykset olisi pitänyt rajata tarkemmin. Lähestulkoon kaikki osallistujat olivat kirjoittaneet viisi sivua tekstiä, toiset jopa kahdeksan. En muista, milloin tenttien lukemiseen olisi mennyt neljä työpäivää. No, tästähän minulle maksetaan palkkaa, eikä tarkoituksenani ole valittaa. Mukavaa, että niin moni osoitti valmistautuneensa MO3 -tenttiin hyvin.

Todella moni tenttiin osallistuneista osasi hyvin Wernerin luoman kuvanlukutapojen hierarkian. En rokottanut kovalla kädellä siitä, jos vastauksessa ei oltu käytetty Wernerin kuvanlukutapojen nimityksiä, vaikka täydellisessä vastauksessa ne tulikin olla osattu. Olennaista oli, että vastaaja osoitti ymmärtävänsä lukutapojen etenevän pinnallisesta tarkastelusta syvempään, yleisestä yksityiseen, näkyvien yksityiskohtien luettelemisesta merkitysten tulkintaan.

Elämäkerrallisen aineiston käyttöä koskeva kysymys osoittautui kompastuskiveksi aika monelle vastaajalle. Se, että elämäkerralliset aineistot on laadittu jonkin historiallisen henkilön näkökulmasta, on itsestään selvää, eikä tuollaisesta huomiosta saanut pistettä. Moni korosti vastauksessaan sitä, että elämäkerrat eivät ole samassa mielessä luotettavia kuin historiankirjoitus. Tämä on tietyssä mielessä totta, mutta se ei riitä vielä vastauksen pääargumentiksi. Olennaista olisi ollut huomata, että elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden pohtia tekstin arvomaailmaa ja historiallisten henkilöiden tekemiä ratkaisuja. Millaisia arvoja luettu teksti välittää? Millä tavalla henkilöstä kirjoitetaan? Miksi hänestä kirjoitetaan (tai hän itse kirjoittaa) juuri valitulla tavalla? Historiankirjoituksen kannalta arvelluttavat tekstit tarjoavat mahdollisuuden harjoitella lähdekritiikkiä. Täydellisessä vastauksessa oli vielä mainittu jotakin siitä, että elämäkertoja on käytetty kasvatuksen välineenä eri kulttuureissa (ajatuksena, että sankareiden elämästä voisi oppia hyveitä).

Virran teoksen pohjalta laaditut vastaukset olivat yleensäottaen hyviä. Huomattakoon kuitenkin, että Virta käsittelee moniperspektiivisyyttä sekä historiankirjoituksen (sis. oppikirjat) että historianopetuksen näkökulmasta.

Olen valmis antamaan yksityiskohtaisen palautteen tenttivastauksista vastaanotollani.

Hyvää kesää!

voi tiivistelmää!

Sain juuri arvosteltua syventävän metodikurssin (SO4.2) tulokset. Varsinkin Sealen et. al. teoksesta esittämääni kysymykseen annetut vastaukset olivat murheellista luettavaa. Kysymykseni käsitteli elämäkertatutkimusta.

Rosenthal oli jakanut aineiston analyysin kuuteen vaiheeseen. Tosin - ainakin vanhemmassa painoksessa - on vaihe 4 jäänyt tekstissä vaille omaa otsikkoa. En pitänyt vastauksia arvostellessani kovin tarkkaa lukua siitä, onko nuo jo kysymyksessä kerrotut analyysivaiheet selitetty oikeiden otsikkojen alla. Kokonaisuus ratkaisee. Kiinnitin sen sijaan huomiota siihen, viitataanko vastauksessa lainkaan tenttikirjassa laajasti käsiteltyyn Galinan elämäntarinaan. Lisäksi odotin, että vastauksessa olisi pitänyt kertoa jotakin Rosenthalin käyttämästä hypoteesien tekemiseen perustuvasta menetelmästä, kenttäanalyysistä (tyyppien muutokset) sekä aineiston mikroanalyysistä (outodet sekä tutkijan tekemät puheenulkoiset havainnot).

Arvaan, että moni teistä kysyy ihmeissään että miksi metoditentissä olisi tärkeää osata tenttikirjassa käytetyt esimerkit. Eihän tuo Galina -tytön elämäntarinan tunteminen ole tietenkään sinänsä tärkeää, mutta tuosta kontekstista irrallaan ei Rosenthalin artikkelia on käytännössä hyvin vaikea ymmärtää. Tämä näkyi selvästi myös tenttivastauksista. Ellei ollut edes nähnyt artikkelissa kuvattua menetelmän sovellusta, ei itse menetelmääkään oltu ymmärretty.

Monista vastauksista saattoi päätellä, että kirjoittaja ei ole edes nähnyt koko tenttikirjaa. Tämä on tietenkin vain arvaukseni. Ehkä liikkeellä on opiskelijoiden kimpassa tekemä tiivistelmä. Mikäli tällainen tiivistelmä on olemassa, puuttuu siitä selvästi Rosenthalin artikkelissaan esittelemä hypoteesien ja vastahypoteesien tekemisen malli. Todella monesta vastauksesta puuttui nimittäin tämä merkittävä asia tyystin kokonaan. Näyttää myös siltä, että (mahd.) tiivistelmässä on selitetty tekstikenttäanalyysi jotenkin hankalasti, koska tuota analyysivaihetta ei moni ollut tiennyt. "Field-analysis" on itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu, ja se olisi selvinnyt helposti artikkelin esimerkkejä katsomalla (siitä oli myös kuva). Hämmästyttävästi myös mikroanalyysi oli jätetty kiinnittämättä aineistoon, vaikka juuri se johti tutkijan uuuden ja yllättävän tulkinnan jäljille (väkivalta).

Minun näkökulmastani katsoen toisen tekemään tiivistelmään luottava opiskelija ottaa tietoisen riskin. Tiivistelmäntekijä ei ehkä ole ymmärtänyt lukemaansa. Jos "kääntäjä" ei ymmärrä alkuperäistekstiä, niin miten hänen tekstiään lukeva henkilö voisi tuon ymmärryksen saavuttaa?

Kriitikoilleni huomautan, että olin antanut Rosenthalin analyysin vaiheet kysymyksessä. Ja lopulta olette itse vastuussa opiskelustanne, vaikka huono yleistulos onkin heikko tulos myös opettajalle.

LUENTOKYSYMYS
Yleisesti ottaen luentokysymykseen oli osattu vastata kohtuullisen hyvin. Kerroin luennollani laajasti tuosta luentokysymyksessä käsitellystä Vehkalahden tutkimuksesta. Tehtävässä annettu aineisto (kirje) oli Vuorelan koulukotiin joutuneen tytön kirjoittama. Hän tiesi, että hoitajat lukevat kaikki tyttöjen lähettämät kirjeet. Niinpä voidaan olettaa, että tyttö kirjoittaa myös hoitajille, ja koettaa ehkä todistaa sanavalinnoillaan olevansa parantumassa. Tutkimuksen kohteena voisi olla vaikkapa nöyryyden ja kiitollisuuden ilmaisut (vrt. aikansa kasvatusihanteet).