MO3 - Historia
Tenttien korjaaminen viipyi aivan liian kauan, paljon kauemmin kuin olisi luvallista tai kohtuullista. Laiminlyöntejä ei pitäisi selitellä, mutta ehkä silti voin kertoa olleeni viikon sairaana. Työt kasautuivat, ja alta piti hoitaa pari työtä jotka olivat vielä enemmän myöhässä kuin MO3 -tentit.
Pian ryhdyttyäni lukemaan vastauksianne, havaitsin tehneeni virheen kysymyksenasettelussa. Kysymykset olisi pitänyt rajata tarkemmin. Lähestulkoon kaikki osallistujat olivat kirjoittaneet viisi sivua tekstiä, toiset jopa kahdeksan. En muista, milloin tenttien lukemiseen olisi mennyt neljä työpäivää. No, tästähän minulle maksetaan palkkaa, eikä tarkoituksenani ole valittaa. Mukavaa, että niin moni osoitti valmistautuneensa MO3 -tenttiin hyvin.
Todella moni tenttiin osallistuneista osasi hyvin Wernerin luoman kuvanlukutapojen hierarkian. En rokottanut kovalla kädellä siitä, jos vastauksessa ei oltu käytetty Wernerin kuvanlukutapojen nimityksiä, vaikka täydellisessä vastauksessa ne tulikin olla osattu. Olennaista oli, että vastaaja osoitti ymmärtävänsä lukutapojen etenevän pinnallisesta tarkastelusta syvempään, yleisestä yksityiseen, näkyvien yksityiskohtien luettelemisesta merkitysten tulkintaan.
Elämäkerrallisen aineiston käyttöä koskeva kysymys osoittautui kompastuskiveksi aika monelle vastaajalle. Se, että elämäkerralliset aineistot on laadittu jonkin historiallisen henkilön näkökulmasta, on itsestään selvää, eikä tuollaisesta huomiosta saanut pistettä. Moni korosti vastauksessaan sitä, että elämäkerrat eivät ole samassa mielessä luotettavia kuin historiankirjoitus. Tämä on tietyssä mielessä totta, mutta se ei riitä vielä vastauksen pääargumentiksi. Olennaista olisi ollut huomata, että elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden pohtia tekstin arvomaailmaa ja historiallisten henkilöiden tekemiä ratkaisuja. Millaisia arvoja luettu teksti välittää? Millä tavalla henkilöstä kirjoitetaan? Miksi hänestä kirjoitetaan (tai hän itse kirjoittaa) juuri valitulla tavalla? Historiankirjoituksen kannalta arvelluttavat tekstit tarjoavat mahdollisuuden harjoitella lähdekritiikkiä. Täydellisessä vastauksessa oli vielä mainittu jotakin siitä, että elämäkertoja on käytetty kasvatuksen välineenä eri kulttuureissa (ajatuksena, että sankareiden elämästä voisi oppia hyveitä).
Virran teoksen pohjalta laaditut vastaukset olivat yleensäottaen hyviä. Huomattakoon kuitenkin, että Virta käsittelee moniperspektiivisyyttä sekä historiankirjoituksen (sis. oppikirjat) että historianopetuksen näkökulmasta.
Olen valmis antamaan yksityiskohtaisen palautteen tenttivastauksista vastaanotollani.
Hyvää kesää!
1 kommentti:
Useimmat maat ovat yksikielisiä, niissä on vain yksi virallinen kieli. Suomessa kuitenkin vaikuttaa ruotsalainen puolue- ja rahavalta ja kova sensuuri.
Salaliitto! YLE julkaisi 13.3.2011 uutisen Euroopan Neuvostosta - jonka raportti julkaistiin jo 6 kuukautta sitten.
Kepu haluaa koota suurimmat puolueet keskustelemaan pakkoruotsin käsittelystä vaalikampanjoissa. Puoluesihteeri Timo Laaninen toivoo, että eduskuntaan ei yritettäisi ratsastaa pakkoruotsilla.
Keskustan järjestämä puoluekartelli häpäisee länsimaalaisen demokratian, johon ei sovi vaalikeskustelun minkäänlainen ennaltamäärääminen.
Lahjovatkohan ruotsinkieliset säätiöt rahalla kepulaisiakin ?
Useiden eri gallupien mukaan suurin osa suomalaisista tahtoo pakkoruotsin pois, mutta kepulit tahtovat oikein neuvotella, ettei siitä tehtäisi vaaliteemaa?
- Koska Sdp on saanut vuosikymmenet niin valtavia rahasummia Ruotsista ja Rkp:ltä, ei se voi alkaa yhtäkkiä vastustaa pakkoruotsia, vaikka sen omat kannattajat sitä jo vastustavatkin.
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoi 2.3.2011 radio Vegan ruotsinkielisille uutisille, että hän ja puolue on pakkoruotsin kannalla.
Ettei vain demokratia pääsisi toteutumaan, koska puolue-eliitin mielestä kansa on väärässä?
Lähetä kommentti