AO3.2 - Uudet kirjat, uudet luennot

AO3.2 20.10.2009
Tenttien arvosteleminen viivästyi erilaisten kiireellisten työtehtävieni vuoksi. Pahoitteluni.

Olin käynyt teoksen läpi valitessani uusia tenttikirjoja, mutta kysymyksen tekeminen on kuitenkin toista. Alasuutarin artikkeli ei itse asiassa ollut ihan helppo - vaikka se saattoi tuntua siltä. Ongelmana on, että kirjoittaja ei tee yhteenvetoa artikkelinsa lopussa. Alasuutari tarkastelee lasten haastatteluja kahdesta suunnasta: vallankäytön näkökulmasta sekä kielenkäytön ja käsitteiden näkökulmasta. Heikoimmissa vastauksissa ei onnistuttu sanomaan oikeastaan muuta kuin mitä oli kerrottu jo kysymyksessä. Lasten vastauksia on kuunneltava tarkasti. Just. Sama taitaa muuten päteä myös kaikkiin muihin haastateltaviin... Siitä, että haastattelutilanteen pitäisi olla mahdollisimman turvallinen (jne.) ei A. maininnut juuri mitään. Selitän vastaanotolla mielelläni kiitettävän vastauksen kriteerit tarkemmin. Koetan olla kirjoittamatta tähän enempää tärppejä tulevia tenttejä ajatellen. :)

Yleensä ottaen tentti sujui kohtuullisesti. Hylättyjä suorituksia oli tavallista vähemmän. Keskiarvo jäi tosin melko alhaiseksi (2/5). Keskiarvoa laski suuri hajonta, sillä harva oli onnistunut hyvin kaikissa osioissa. Toisaalta sellainen tilanne, jossa opiskelija on osannut kaksi osiota kiitettävästi, mutta epäonnistunut täydelliseti yhdessä, oli harvinaista. Tuloksia tarkastellessa on syytä muistaa, että opintojakso on melko vaativa.

Opiskelijapalaute
Tentin jälkeen joku otti yhteyttä Marjaanaan ja moitti, että luentomateriaalista ei löydy samaa sanaa kuin mitä oli käytetty tenttikysymyksessä. Luentomateriaalin tarkoituksena on helpottaa tenttiin valmistautumista ja aihepiirin opiskelua. Tarkoituksena ei ole, että luentomateriaali tentittäisiin sellaisenaan. Silloinhan mitään luentoja ei tarvittaisi - ja koko luentojakso voitaisiin suorittaa "kirjekurssina".

Verkkolomakkeen kautta palautetta on antanut 10.11.09 mennessä kokonaista neljä henkeä. Kiitos vastaajille. Kaikki palautteenantajat näyttävät olleen tyytyväisiä opetukseeni. Ehkä tämän perusteella ei kuitenkaan voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Luennolla istuessa saattaa tuntua, että opettajan kiittäminen (jos se on ansaittua) ei ole tarpeen; lehtorihan tekee työtään. Minun on kyllä tunnusettava, että en ole täysin immuuni kiitossanoille. Kannustava palaute tuntuu hyvältä - varsinkin kun luulen tehneeni aika paljon hommia tuon luentosarjan kanssa.

SO4.1 - Älkää säätäkö päätänne

SO4.1 - Johdatus tieteenfilosofiaan 14.10.2009
Raatikaisen teokseen liittyvistä tenttikysymyksistä ei ole paljoa sanottavaa. Kysymykseni olivat kai arvattavia, ja tärpit osuivat kohdalleen. Sen sijaan luentokysymys näytti herättäneen pientä epävarmuutta vastaajissa. Pyrin muotoilemaan kysymykseni niin, että luennolla olleiden olisi helppo vastata siihen, huolimatta siitä että asiaa ei löydy yhdestäkään diasta sellaisenaan. Korostin luennolla, että käytän kasvatustieteen kehitystä esimerkkinä tieteellisestä paradigmanmuutoksesta. Koetin esitellä mieleenpainuvia esimerkkejä siitä, kuinka pari vuosikymmentä sitten arvokkaina pidetyt ajattelutavat ovat siirtyneet marginaaliin tai suortastaan viihdekäyttöön (tieteen ulkopuolelle). Useimmat esimerkkini liittyivät persoonallisuuden ja temperamentin tutkimukseen. Luennolla oli puhetta myös erityispedagogiikan liikuntakasvatuksen alueella tapahtuneesta muutoksesta.

Tötön kirja osoittautui vaikeaksi, vai lieneekö jäänyt vähäiselle lukemiselle. Ajattelin, että tekemäni kysymys oli helpoin mitä tuosta kirjasta voi tehdä. Kysymys oli tosin hieman "naamioitu", mutta kirjan ajatuksella lukeneet tunnistivat kyllä mistä on kyse. Olin hieman ihmeissäni, että vain hyvin harva näyttää kiinnittäneen huomiota artikkelin ydinkysymykseen: miten Freud teki psykoanalyysin kehittämiseen olennaisesti vaikuttaneet johtopäätöksensä. Millaiseen aineistoon nuo päätelmät perustuivat? Miten Oidipus-liittyy tähän sotkuun? Entä Westermarc?

Viikon vinkki: James Randi Foudation's Channel. Randi on tunnettu huijausten ja huijareiden paljastaja.

Salaliittoteoriat ja tieteen kriteerit

Tieteenfilosofian 28.9.09 järjestetyssä tentissä oli viimeinen mahdollisuus suorittaa AO4.1 -kurssi vanhoilla kurssivaatimuksilla. Seuraavassa tentissä on sitten yksi kirja enemmän. Koska vastausaikaa tentissä on saman verran kuin aiemmin, en odota saavani tulevaisuudessa yhtä laajoja vastauksia kuin aiemmin. Kysymyksien kannalta olennaisten asioiden puristaminen yhdelle konseptille voi olla hankalaa - ainakin jos ei suunnittele vastauksen rakennetta etukäteen. Mutta asiaan.

Frensonin lausunnon (se luennoista löytyvä ruotsalainen meriturvallisuusekspertti) analysointi näytti yllättäen olleen vaikea pala. Jossakin saamassani palautteessa hieman moitiskeltiin sitä, että vastausta kysymykseeni ei löydy suoraan jostakin luennolla esittämästäni diasta. Niinpä niin. Kyllä se vastaus luennoista löytyy, mutta ei alleviivattuna. Kysymys liittyy käänteiseen todistusvelvollisuuteen. Se, että joku keksii ruveta inttämään tutkimuksen tuloksia vastaan ei riitä osoittamaan, että tutkija on erehtynyt. Salaliittoteoriat rakentuvat usein irrallaan esitettäville yksityiskohdille, ehkäpä faktoille, mutta niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät noudata sellaista päättelyketjua jota voisi testata. Salaliittoteoriaa ei voi todistaa vääräksi (vrt. tieteen kriteerit). Käänteinen todistusvelvollisuus merkitsee, että poikkeavan käsityksen/ tulkinnan esittäjällä on velvollisuus esittää todisteita väitteensä tueksi.

Raatikaisen kirjaa koskeva tenttikysymys osoittautui hankalaksi arvostella. Monet ilmoittivat realismin olevan lähinnä omaa maailmankuvaansa (mikä on kyllä ihan hyvä lähtökohta opettajan ammattia ajatellen). Vastakohdaksi ehdotettiin yleensä positivismia (sic!), empirismiä ja relativismia. Joku uskalsi kertoa, että kaikissa on sekä hyviä että huonoja puolia. He, hee! Joo, ymmärrän.... mutta en tentaattorina.