AO3.2 & Grounded Theory painajainen

27.10.2010 järjestettyyn AO3.2 -tenttiin osallistui 73 opiskelijaa, joten tenttivastauksista muodostui aikamoinen nippu luettavaa. Vastausten lukeminen on aina jännittävää; mitä esityksestäni jäi luennolla käyneiden mieleen, vai jäikö mitään? Tällä kerralla tulos oli kannaltani masentava, enkä usko asian herättävän hilpeyttä myöskään tenttiin osallistuneiden keskuudesa. Noin 40 tulee saamaan hylätyn. Pääasiassa syynä on luentokysymys.

On tosin heti alkuun sanottava, että joukossa oli myös loistavia vastauksia. Luentokysymys oli siinä mielessä armoton, että siihen oli erittäin hankala vastata oikein ellei ollut ollut läsmä viimeisellä luentokerralla. Tuolloin GM -menetelmää käsiteltiin seikkaperäisesti 11 dian verran. En suinkaan edellyttänyt käyttämäni esimerkin ja diojeni täydellistä hallintaa.

Moni muisti (ehkä Soinisen ja Merisuo-Stormin) teoksen perusteella, että GT (tai GMT) menetelmässä 1) Aineisto keruu aloitetaan ilman lukkoon lyötyä teoriaa ja 2) aineistoa kerätään vaiheittain. Nämä lähtökohdat pitävät paikkansa, mutta ellei vastaus sisältänyt muuta argumenttia, ei se noussut hyväksytyn rajan ylitse. Hämmästelin pitkään sitä, miksi niin moni nosti vastauksessaan esiin Heli Vaarasen tutkimukset, vaikka niitä käsiteltiin esimerkkinä etnografisesta kenttätyöstä (ensimmäisillä luennoilla). Ehkä esimerkki oli ainut, joka tuli sillä hetkellä mieleen ja into käydä luennoilla ehti laantua luentosarjan kuluessa. Toisaalta - vaikka en asiaa luennolla maininnutkaan - Vaarasen etnografiset tutkimukset nojaavat osittain GM -perinteeseen. Luennolla esiteltyä Kevytsuhde -tutkimusta voi kyllä käyttää esimerkkinä GM -menetelmästä, mutta ei aivan niillä eväillä joita luennollani tarjosin. Vastausista päätellen muutama opiskelija oli kuitenkin lukenut tuon tekstin, kuten luennolla olin toivonut.

Etnografia ja etnometodologia ovat yhteydessä Grouded Theoryyn symbolisen interaktionismin kautta. Tätä asiaa en ollut nostanut luennollani esiin, mutta jouduin pohtimaan sitä korjatessani tenttivastauksia. Ongelma on tässä: tenttivastauksessa puhutaan Vaarasen väitöskirjasta ja kerrotaan siitä miten tutkija työskentelee kentällä tutkittaviensa parissa, niin onko tämä osoitus siitä, että opiskelija on oivaltanut sybolisen interaktionismin ja GM:n yhteiset lähtökohdat, vai kertooko se siitä ettei asiasta ole oikeasti mitään hajua. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, ellei vastauksessa kerrota mitään aineiston analysoinnista, luokittelusta, tyypittelystä ja kategorioiden rakentamisesta. GM -ei ole kenttätyömenetelmä vaan pikemminkin aineiston analysointimenetelmä, johon liittyy tiettyjä aineiston keruuseen kuuluvia yhteisiä lähtökohtia monen muun aineistolähtöisen työmenetelmän kanssa.

Grounded Method -menetelmää (tai näkökulmaa) käsiteltiin viimeisellä luennolla käyttäen esimerkkinä Hannu Koskelan väitöskirjaa "Opiskelijoiden haasteellisuudesta ammattiopintoihin sitoutumisen substanssiteoriaan. Grounded theory -menetelmän soveltaminen ammattioppilaitoksen opettajien kuvauksiin opetettavistaan". Kannattaa vilkaista tuota Koskelan väitöskirjaa uusintaa ajatellen (ellet ollut viimeisellä luennolla). Asia on aika iso ja tärkeä kurssin tavoitteita ajatellen, joten en katso syyllistyneeni pikkumaisuuteen tenttikysymystä laatiessani. Luulen, että kaikki viimeisellä luentokerralla mukana olleet voivat - ainakin hetken harkittuaan - olla kanssani samaa mieltä. Joku saattaa kuitenkin sanoa, ettei päässyt paikalle siitä ja sitä syystä; tuolloin voi tulla vastaanotolle ottamaan selvää edellisen luentokerran sisällöistä.

P.s. Luin kaikki vastaukset kolmeen kertaan ja tein kaikista paperista muistiinpanot. Tenttituloksesta voi oikein mielellään tulla keskustelemaan vastaanotolleni. Näytän samalla laatimani ns. mallivastauksen.

MO3 - kauan kaivattu

MO3 - Historia
Tenttien korjaaminen viipyi aivan liian kauan, paljon kauemmin kuin olisi luvallista tai kohtuullista. Laiminlyöntejä ei pitäisi selitellä, mutta ehkä silti voin kertoa olleeni viikon sairaana. Työt kasautuivat, ja alta piti hoitaa pari työtä jotka olivat vielä enemmän myöhässä kuin MO3 -tentit.

Pian ryhdyttyäni lukemaan vastauksianne, havaitsin tehneeni virheen kysymyksenasettelussa. Kysymykset olisi pitänyt rajata tarkemmin. Lähestulkoon kaikki osallistujat olivat kirjoittaneet viisi sivua tekstiä, toiset jopa kahdeksan. En muista, milloin tenttien lukemiseen olisi mennyt neljä työpäivää. No, tästähän minulle maksetaan palkkaa, eikä tarkoituksenani ole valittaa. Mukavaa, että niin moni osoitti valmistautuneensa MO3 -tenttiin hyvin.

Todella moni tenttiin osallistuneista osasi hyvin Wernerin luoman kuvanlukutapojen hierarkian. En rokottanut kovalla kädellä siitä, jos vastauksessa ei oltu käytetty Wernerin kuvanlukutapojen nimityksiä, vaikka täydellisessä vastauksessa ne tulikin olla osattu. Olennaista oli, että vastaaja osoitti ymmärtävänsä lukutapojen etenevän pinnallisesta tarkastelusta syvempään, yleisestä yksityiseen, näkyvien yksityiskohtien luettelemisesta merkitysten tulkintaan.

Elämäkerrallisen aineiston käyttöä koskeva kysymys osoittautui kompastuskiveksi aika monelle vastaajalle. Se, että elämäkerralliset aineistot on laadittu jonkin historiallisen henkilön näkökulmasta, on itsestään selvää, eikä tuollaisesta huomiosta saanut pistettä. Moni korosti vastauksessaan sitä, että elämäkerrat eivät ole samassa mielessä luotettavia kuin historiankirjoitus. Tämä on tietyssä mielessä totta, mutta se ei riitä vielä vastauksen pääargumentiksi. Olennaista olisi ollut huomata, että elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden pohtia tekstin arvomaailmaa ja historiallisten henkilöiden tekemiä ratkaisuja. Millaisia arvoja luettu teksti välittää? Millä tavalla henkilöstä kirjoitetaan? Miksi hänestä kirjoitetaan (tai hän itse kirjoittaa) juuri valitulla tavalla? Historiankirjoituksen kannalta arvelluttavat tekstit tarjoavat mahdollisuuden harjoitella lähdekritiikkiä. Täydellisessä vastauksessa oli vielä mainittu jotakin siitä, että elämäkertoja on käytetty kasvatuksen välineenä eri kulttuureissa (ajatuksena, että sankareiden elämästä voisi oppia hyveitä).

Virran teoksen pohjalta laaditut vastaukset olivat yleensäottaen hyviä. Huomattakoon kuitenkin, että Virta käsittelee moniperspektiivisyyttä sekä historiankirjoituksen (sis. oppikirjat) että historianopetuksen näkökulmasta.

Olen valmis antamaan yksityiskohtaisen palautteen tenttivastauksista vastaanotollani.

Hyvää kesää!

voi tiivistelmää!

Sain juuri arvosteltua syventävän metodikurssin (SO4.2) tulokset. Varsinkin Sealen et. al. teoksesta esittämääni kysymykseen annetut vastaukset olivat murheellista luettavaa. Kysymykseni käsitteli elämäkertatutkimusta.

Rosenthal oli jakanut aineiston analyysin kuuteen vaiheeseen. Tosin - ainakin vanhemmassa painoksessa - on vaihe 4 jäänyt tekstissä vaille omaa otsikkoa. En pitänyt vastauksia arvostellessani kovin tarkkaa lukua siitä, onko nuo jo kysymyksessä kerrotut analyysivaiheet selitetty oikeiden otsikkojen alla. Kokonaisuus ratkaisee. Kiinnitin sen sijaan huomiota siihen, viitataanko vastauksessa lainkaan tenttikirjassa laajasti käsiteltyyn Galinan elämäntarinaan. Lisäksi odotin, että vastauksessa olisi pitänyt kertoa jotakin Rosenthalin käyttämästä hypoteesien tekemiseen perustuvasta menetelmästä, kenttäanalyysistä (tyyppien muutokset) sekä aineiston mikroanalyysistä (outodet sekä tutkijan tekemät puheenulkoiset havainnot).

Arvaan, että moni teistä kysyy ihmeissään että miksi metoditentissä olisi tärkeää osata tenttikirjassa käytetyt esimerkit. Eihän tuo Galina -tytön elämäntarinan tunteminen ole tietenkään sinänsä tärkeää, mutta tuosta kontekstista irrallaan ei Rosenthalin artikkelia on käytännössä hyvin vaikea ymmärtää. Tämä näkyi selvästi myös tenttivastauksista. Ellei ollut edes nähnyt artikkelissa kuvattua menetelmän sovellusta, ei itse menetelmääkään oltu ymmärretty.

Monista vastauksista saattoi päätellä, että kirjoittaja ei ole edes nähnyt koko tenttikirjaa. Tämä on tietenkin vain arvaukseni. Ehkä liikkeellä on opiskelijoiden kimpassa tekemä tiivistelmä. Mikäli tällainen tiivistelmä on olemassa, puuttuu siitä selvästi Rosenthalin artikkelissaan esittelemä hypoteesien ja vastahypoteesien tekemisen malli. Todella monesta vastauksesta puuttui nimittäin tämä merkittävä asia tyystin kokonaan. Näyttää myös siltä, että (mahd.) tiivistelmässä on selitetty tekstikenttäanalyysi jotenkin hankalasti, koska tuota analyysivaihetta ei moni ollut tiennyt. "Field-analysis" on itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu, ja se olisi selvinnyt helposti artikkelin esimerkkejä katsomalla (siitä oli myös kuva). Hämmästyttävästi myös mikroanalyysi oli jätetty kiinnittämättä aineistoon, vaikka juuri se johti tutkijan uuuden ja yllättävän tulkinnan jäljille (väkivalta).

Minun näkökulmastani katsoen toisen tekemään tiivistelmään luottava opiskelija ottaa tietoisen riskin. Tiivistelmäntekijä ei ehkä ole ymmärtänyt lukemaansa. Jos "kääntäjä" ei ymmärrä alkuperäistekstiä, niin miten hänen tekstiään lukeva henkilö voisi tuon ymmärryksen saavuttaa?

Kriitikoilleni huomautan, että olin antanut Rosenthalin analyysin vaiheet kysymyksessä. Ja lopulta olette itse vastuussa opiskelustanne, vaikka huono yleistulos onkin heikko tulos myös opettajalle.

LUENTOKYSYMYS
Yleisesti ottaen luentokysymykseen oli osattu vastata kohtuullisen hyvin. Kerroin luennollani laajasti tuosta luentokysymyksessä käsitellystä Vehkalahden tutkimuksesta. Tehtävässä annettu aineisto (kirje) oli Vuorelan koulukotiin joutuneen tytön kirjoittama. Hän tiesi, että hoitajat lukevat kaikki tyttöjen lähettämät kirjeet. Niinpä voidaan olettaa, että tyttö kirjoittaa myös hoitajille, ja koettaa ehkä todistaa sanavalinnoillaan olevansa parantumassa. Tutkimuksen kohteena voisi olla vaikkapa nöyryyden ja kiitollisuuden ilmaisut (vrt. aikansa kasvatusihanteet).