Tieteenfilosofia ja luentojen merkitys

Viimeisimmässä tentissä ei ole paljoa kerrottavaa. Todella moni osasi vastata kysymyksiini hyvin, ja ilahduttavan monen vastaus oli suorastaan erinomainen. Muutamalla oli käynyt selvä vahinko Raatikaisen kysymykseen vastatessa; relativismi oli muuttunut realismiksi. Otin tuon kysymyksen arvioinnissa lempeän linjan; päästin läpi jos vastaaja osasi selittää relativismin lähtökohdat kuta kuinkin oikein. Hyvään arvosanaan edellytettiin, että muisti jotakin kysymyksessä mainituista perusteluista. Tuo Saphir-Whorf on muuten osoitettu väärinkäsitykseksi (siis se, että eskimokielissä olisi enemmän lumea kuvaavia sanoja), mutta Raatikainen ei sitä teostaan kirjoittaessaan tiennyt.

Luennot tukiopetuksena
Moni opiskelija toivoi palautteessaan, että Raatikaisen teosta olisi käyty läpi luennoilla. Vaikka ymmärränkin sen, että Raatikaisen teos tuntuu hankalalta kun (jos) takana ei ole minkäänlaisia filosofian opintoja. Silti ajatus tenttikirjan läpikäymisestä luennolla on yllättävä ja outo. Luennot eivät ole tarkoitettu tenttikirjallisuuden opiskelun "tukiopetukseksi". Jos tenttikirja tuottaa ongelmia, mennään vastaanotolle. Jos ongelma ei ratkea, mennään opintopsykologin puheille. Yliopistossa luentojen on tarkoitus muodostaa oman kokonaisuutensa, samoin kuin tenttikirjallisuus muodostaa omansa. Opetussuunnitelmassa määritellään, mitkä aihepiirit pitää tulla käsitellyiksi (joko teoksessa tai luennoissa). Jossakin tapauksessa tilanne voi olla se, että aihepiiri on niin laaja, etteivät luennot ja teokset kohtaa ollenkaan.

Luentojen ideana on tuoda opiskeltavaan asiaan uusia näkökulmia, koota sellaisia asioita joita ei kirjallisuuden perusteella tule esiin, esitellä uusimpia tutkimustuloksia, kytkeä käsiteltävä asia arkeen, kouluun, opetukseen, tieteentekoon jne. Luentojen tarkoituksena on avata opiskeltavaa kokonaisuutta luennoitsijan erikoisosaamisen kautta. Eikö muuten kirjasta lukeva ja kirjaan keskittyvä opetus olisi juuri sitä mitä G. Agricola ja co. vastustivat?

Kun ajattelen tuota edellä kuvaamaani väärinkäsitystä, ymmärrän myös miksi moni ajattelee suoriutuvansa luentokurssista pelkän tenttikirjallisuuden avulla - menemättä lainkaan luennoille. Oletteko kuulleet sellaisesta käytöksestä? Jos luentoja pidetään tietynlaisena kertauskurssina tai tukiopetuksena (so. tenttikirjojen koontina), voin ymmärtää että moni itsenäiseen opiskeluun tottunut kokee paikallaolon turhana.

Mitä yhteyttä luennoilla ja teoksilla oli?
Sain lukea upeita vastauksia Agricolan esittämästä alkemistikritiikistä. Teksteistä voisi päätellä, että Rossin teoksen ydin on tavoitettu. Osasitte myös vastata Power-Balance kysymykseeni (kaksoissokkotutkimus ja huuhaan markkinointi). Eikö kukaan tullut ajatelleeksi, että tuo ranneke on nykyajan alkemiaa vaikeine käsitteineen ja suurine lupauksineen. Relativisti sanoisi, että jos se toimii sinulla sen totuudesta on turhaa keskustella. Realistin puheenvuoro voisi kuulostaa Agricolalta.

MO3 & sankaritarinat

Luentokysymys 1.
Olin todella yllättynyt saatuani kahlatuksi kaikki tenttivastaukset läpi. Lähestulkoon kaikki olivat osanneet analysoida Limbourgin veljesten maalaamaa kalenterikuvaa niin, että saatoin antaa tuosta osiosta hyväksytyn arvosanan. Moni osasi kertoa Wernerin laatimasta luokituksesta oikeastaan kaiken olennaisen. Tehtävä pisteytettiin siten, että jokaisesta oikeasta luokittelun kuvauksesta (instrumentaalinen, narratiivinen...) sai 0,25 pistettä. Saman verran sai jos muisti luokan nimen oikein. Jokaisen luokittelun vaiheen sovelluksesta (kuva-analyysi) sai 0,5 pistettä. Niinpä siitä, että ei muistanut luokitteluun liittyviä termejä ei lopulta menettänyt kauhean paljon pisteitä, jos vain osasi kertoa analyysin etenemisen lähtökohdat oikein ja huomasi tehdä sovelluksen. Symbolin käsite näytti olevan monelle vieras.

Kuvasta oli vaikea saada selvää, joten en rokottanut virhetulkinnoista. Mies ei ole hirttäytynyt puuhun, vaan on hakkaamassa puita (voisi hyvin olla hirressäkin). Jännää, että hänellä ei näytä olevan housuja, mutta aasinajajalla on. Olisiko saanut puunhakkaajalta housut? Aasinajaja voi olla myös sama henkilö kuin puunhakkaaja , koska keskiaikaisissa kuvissa voi olla hämärä ajankuvaus (samassa kuvassa voi olla eri aikoina tapahtuneita asioita). Lapset ja äiti lämmittelevät sisällä (alushousut tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin). Palvelija on ulkotöissä (tai äiti, joka istuu myöhemmin sisällä). Lasten vaatteet ovat kuivumassa. Viljasiilon näköinen rakennus voi olla viljavarasto; siilot tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin. Jyviä syövien lintujen merkitystä en tunne. En myöskään osaa sanoa, miksi karjasuoja on rikki.

Luentokysymys 2.
Tämä tehtävä oli vaihtoehtoinen ensimäisen tehtävän kanssa. A -kohdassa oli tarkoitus kertoa siitä, että aikalaislähteiden käyttämistä historianopetuksessa on perusteltu historian ajattelutaitojen opettamisen näkökulmasta. Kaverikirja ei kelpaa vastaukseksi, ellei vastauksessa ole selitetty miksi se edistäisi oppilaan historiallisten ajattelutaitojen kehittymistä (kriittisyys, arviointikyky). Luennolla käsiteltiin useita tällaiseen tilanteeseen paremmin sopivia esimerkkejä (mm. pulmat).

B-kohdassa olisi ollut hyvä huomauttaa, että historiallisien ajattelutaitojen oppimista korostetaan POPS:ssa (lähdekritiikki, oppilas ymmärtää historiallisen tiedon luonteen, oppilas ymmärtää historian olevan tulkintaa jne.

3. Moni kompastui tähän tehtävään. Useat vastaajat ehdottivat, että otteita sankaritarinoista ja elämäkerroista voitaisiin lukea tunnilla ääneen tai, että niitä voisi antaa pulpettikirjoiksi oppilaille. Niin varmaan voitaisiin. Jotkut muistelivat, että artikkelissa kerrottiin siitä, että sankaritarinoita on käytetty pitkään historian opetuksen välineenä. Huoh. Tentittävänä olevassa tekstissä ei käsitelty paljoakaan tällaisia perustyötapoja, kuten "opettaja lukee ääneen ja oppilaat kuuntelevat". Opettajan vapaasta kerronnasta oli puhetta, mutta ei tässä yhteydessä. Ajatus oli vallan toinen.

Tekstin merkityksen, tarkoituksen ja näkökulman kriittinen arvioiminen
Esikuvallisten tarinoiden käyttäminen on yksi vanhimmista historian opettamisen muodoista. Se on tyypillistä kaikille tunnetuille kulttuureille. Sankarikultin/ sankariuden rakentaminen ei kuulu historianopetuksen tavoitteisiin. Tavoitteena on lähdekriittisen ajattelun kehittäminen, ei tekstin sisältämien arvojen opettaminen. Uskottavuuden arvioiminen tapahtuu vertaamalla kuvausta historiankirjoitukseen ja esittämällä kysymyksiä arvioinnin kohteena olevalle tekstille. Kertooko kirjailija itse kokemistaan tapahtumista? Olisivatko kuvatut tapahtumat voineet tapahtua niin kuin kirjailija ne esittää? Onko kuvaus puolueeton, vai onko kertoja jonkin kuvauksessa esiintyvän henkilön tai ihmisryhmän puolella? Selvitettäessä kuvaukseen sisältyviä asenteita kannattaa kysyä, kenen näkökulmasta kuvatut tapahtumat nähdään. Seuraavassa vaiheessa voidaan pyytää oppilaita pohtimaan, millainen tarinasta tulisi, jos se kerrottaisiin jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Samanlaisia kysymyksiä voidaan esittää myös monille kertoville aikalaisaineistoille.

Kertomuksessa esitettyjen ratkaisujen arvioiminen
Oppilaat voivat pohtia sankaritarinan opetusta ja päähenkilön tekemiä ratkaisuja, motiiveja ja niihin liittyvää arvomaailmaa. Olisiko päähenkilön kannattanut toimia toisin? (vrt. Tony Sanches: Truman and the atomic bomb)

4. Moni vastaaja sekotti keskenään kaiksi asiaa. Virta puhuu ensiksi siitä, että historia KIRJOITETAAN aina jostakin näkökulmasta tai perspektiivistä. Myöhemmin Virta kertoi, että historiaa myös TULKITAAN eri tavoin (vastaanotetaan). Moniperspektiivisyys on sitä, että historiaa ei kuvata yksiulotteisena kehityslinjana tai yhtenä virallisena kertomuksena. Tähän liittyen Virta tarkentaa, että ilmiöitä voidaan tarkastella vaikkapa talouden, kulttuurien tai vähemmistöjen näkökulmista. Keskeistä on oivaltaa, että eri osapuolilla voi olla samasta ilmiöstä hyvin poikkeavia käsityksiä.

Todella moni vastaaja kertoi siitä, että oppilaat tulkitsevat historiaa toisistaan poikkeavilla tavoilla. Samalla moni tuli sanoneeksi, että kaikki tulkinnat historiasta ovat oikeita, koska jokaisella on oma perspektiivinsä historiaan. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Saksassa on voimassa laki, mikä kieltää väittämästä holokaustia valheeksi. Se, että joku keksii väittää, ettei usko natsien koskaan tappaneen juutalaisia tahallaan, ei tee tällaisesta väitteestä totta. En löytänyt vastaavaa relativismia Virran teoksesta, vaikka hän asiaan viittaakin (postmodernin henki). Tosin se, että oppilaat tulkitsevat historiaa omasta näkökulmastaan käsin ja ymmärtävät sen myös omalla tavallaan, on esillä teoksessa moneen otteeseen.

Päädyin siihen, että hyväksyin myös ne vastaukset, jossa puhuttiin vain jälkimmäisestä näkökulmasta (maahanmuuttajat tulkitsevat...). Lopulta vain hyvin harva oli ajatellut asiaa historiankirjoituksen näkökulmasta.

SO4.2 tentti 18.3.2011

Elämäkerrallista tutkimusta käsittelevään kysymykseen annetut vastaukset olivat kokonaisuudessaan parempia kuin milloinkaan aiemmin. Kukaan tenttiin osallistuneista ei saanut hylättyä Sealen teoksesta.

Ehkäpä aiempaa useampi oli lukenut alkuperäisen tekstin, sillä eihän tuo kysymyksessä käsitelty artikkeli ollut lopulta niin hankala. Tosin jos menetelmä olisi pitänyt ymmärtää ilman esimerkkiä, en varmaankaan olisi itsekään ymmärtänyt sitä. Menetelmässä oli useita hienoja oivalluksia. Hypoteesien käyttäminen tuo varmasti ryhtiä analyysiin, lisäksi huomion kiinnittäminen kerronnan struktuurin muutoksiin tuntuu käyttökelpoiselta ratkaisulta.

Sain varsin kielteistä palautetta tentin järjestelyistä. Kriitikkoni kirjoittaa palautteessaan päättäväisesti, että: "Tenttitilaisuus oli aikamoinen farssi. Tentaattorilla ei ollut riittävästi kysymyspapereita eikä vastauskonsepteja! Ne loppuivat kesken! Tentaattori päästi opiskelijan osallistumaan tenttiin, vaikka osa tenttiin osallistujista oli saanut jo aiemmin poistua. Miten näin voi toimia??!!"

Palautteenantaja on oikeassa kummassakin asiassa. Tentissä ei saisi säheltää.

1. Tosin koko tentti olisi pitänyt peruuttaa tai ainakin siirtää, sillä AP -saliin ei olisi saanut ottaa tenttiin niin suurta joukkoa, kuin mitä sinne lopulta tuli. Opiskelijat eivät saa istua vierekkäin tentissä, vaikka nyt niin täytyi tehdä. Olin varannut tenttimateriaalia huomioiden tilan koon ja luennoilla käyneiden määrän + 10 ylimääräistä. Ei riittänyt. Tenttitilaksi AP -sali on aina huono, mutta koska tenttiä ei ollut alun perin minun työsuunnitelmassani, en osannut vaatia salin muuttamista ajoissa (TL-sali oli varattu). Koska olin yksin paikalla, en voinut lähteä järjestelemään lisää kysymyspapereita kesken aineistonjaon. Soitin Timon paikalle, ja hän tulikin aika nopeasti. Haittasiko se sinun tenttiäsi? Jäikö jotakin kirjoittamatta? Lupaan sinulle yksityisen uuden mahdollisuuden tenttiin, täydellisen rauhan ja riittävästi puhdasta vastauspaperia, jos tarvitset edelliseen vedoten uuden tentin.

2. Käytin omaa harkintaani tässä asiassa, koska tentin ajankohdasta oli ollut jotakin epäselvyyttä. Oliko se pois joltakin? Olisiko kriitikkoni halunnut tulla tulla myöhemmin, ja vastata kaikkiin kysymyksiin tunnissa? Huomautan, että kyseessä oli oman kurssini tentti. Olisin saanut ottaa myöhästyneen opiskelijan suulliseen tenttiin vaikka heti, tai määrätä hänelle esseen tai näyttökokeen. Jos se ollenkaan helpottaa, niin myöhästynyt ei selvästi ollut saanut kysymyksiä tietoonsa. Luulitko, etten tarkistanut sitä?

Joustaminen ja harkinnan käyttäminen ei ehkä lopulta ole kuitenkaan huono ratkaisu verrattuna äärimmäiseen byrokraattisuuteen (opettajan työssä). Rajansa tietenkin kaikella, myös joustavuudella.

Olen lievästi huvittunut ja onnellinen siitä, että minua on nyt ensimmäisen kerran moitittu joustavuudesta! Pääsi lipsahtamaan :) Moite säheltämisestä on tavallaan oikeutettu, ja otan siitä opikseni. Varaan tästä lähtien tenttikysymykset mukaani myös sähköisessä muodossa (--> voi näyttää tarvittaessa tykillä).