tiistai 8. marraskuuta 2011

Tieteenfilosofia ja luentojen merkitys



Viimeisimmässä tentissä ei ole paljoa kerrottavaa. Todella moni osasi vastata kysymyksiini hyvin, ja ilahduttavan monen vastaus oli suorastaan erinomainen. Muutamalla oli käynyt selvä vahinko Raatikaisen kysymykseen vastatessa; relativismi oli muuttunut realismiksi. Otin tuon kysymyksen arvioinnissa lempeän linjan; päästin läpi jos vastaaja osasi selittää relativismin lähtökohdat kuta kuinkin oikein. Hyvään arvosanaan edellytettiin, että muisti jotakin kysymyksessä mainituista perusteluista. Tuo Saphir-Whorf on muuten osoitettu väärinkäsitykseksi (siis se, että eskimokielissä olisi enemmän lumea kuvaavia sanoja), mutta Raatikainen ei sitä teostaan kirjoittaessaan tiennyt.

Luennot tukiopetuksena
Moni opiskelija toivoi palautteessaan, että Raatikaisen teosta olisi käyty läpi luennoilla. Vaikka ymmärränkin sen, että Raatikaisen teos tuntuu hankalalta kun (jos) takana ei ole minkäänlaisia filosofian opintoja. Silti ajatus tenttikirjan läpikäymisestä luennolla on yllättävä ja outo. Luennot eivät ole tarkoitettu tenttikirjallisuuden opiskelun "tukiopetukseksi". Jos tenttikirja tuottaa ongelmia, mennään vastaanotolle. Jos ongelma ei ratkea, mennään opintopsykologin puheille. Yliopistossa luentojen on tarkoitus muodostaa oman kokonaisuutensa, samoin kuin tenttikirjallisuus muodostaa omansa. Opetussuunnitelmassa määritellään, mitkä aihepiirit pitää tulla käsitellyiksi (joko teoksessa tai luennoissa). Jossakin tapauksessa tilanne voi olla se, että aihepiiri on niin laaja, etteivät luennot ja teokset kohtaa ollenkaan.

Luentojen ideana on tuoda opiskeltavaan asiaan uusia näkökulmia, koota sellaisia asioita joita ei kirjallisuuden perusteella tule esiin, esitellä uusimpia tutkimustuloksia, kytkeä käsiteltävä asia arkeen, kouluun, opetukseen, tieteentekoon jne. Luentojen tarkoituksena on avata opiskeltavaa kokonaisuutta luennoitsijan erikoisosaamisen kautta. Eikö muuten kirjasta lukeva ja kirjaan keskittyvä opetus olisi juuri sitä mitä G. Agricola ja co. vastustivat?

Kun ajattelen tuota edellä kuvaamaani väärinkäsitystä, ymmärrän myös miksi moni ajattelee suoriutuvansa luentokurssista pelkän tenttikirjallisuuden avulla - menemättä lainkaan luennoille. Oletteko kuulleet sellaisesta käytöksestä? Jos luentoja pidetään tietynlaisena kertauskurssina tai tukiopetuksena (so. tenttikirjojen koontina), voin ymmärtää että moni itsenäiseen opiskeluun tottunut kokee paikallaolon turhana.

Mitä yhteyttä luennoilla ja teoksilla oli?
Sain lukea upeita vastauksia Agricolan esittämästä alkemistikritiikistä. Teksteistä voisi päätellä, että Rossin teoksen ydin on tavoitettu. Osasitte myös vastata Power-Balance kysymykseeni (kaksoissokkotutkimus ja huuhaan markkinointi). Eikö kukaan tullut ajatelleeksi, että tuo ranneke on nykyajan alkemiaa vaikeine käsitteineen ja suurine lupauksineen. Relativisti sanoisi, että jos se toimii sinulla sen totuudesta on turhaa keskustella. Realistin puheenvuoro voisi kuulostaa Agricolalta.

Ei kommentteja: