Luentokysymys 1.
Olin todella yllättynyt saatuani kahlatuksi kaikki tenttivastaukset läpi. Lähestulkoon kaikki olivat osanneet analysoida Limbourgin veljesten maalaamaa kalenterikuvaa niin, että saatoin antaa tuosta osiosta hyväksytyn arvosanan. Moni osasi kertoa Wernerin laatimasta luokituksesta oikeastaan kaiken olennaisen. Tehtävä pisteytettiin siten, että jokaisesta oikeasta luokittelun kuvauksesta (instrumentaalinen, narratiivinen...) sai 0,25 pistettä. Saman verran sai jos muisti luokan nimen oikein. Jokaisen luokittelun vaiheen sovelluksesta (kuva-analyysi) sai 0,5 pistettä. Niinpä siitä, että ei muistanut luokitteluun liittyviä termejä ei lopulta menettänyt kauhean paljon pisteitä, jos vain osasi kertoa analyysin etenemisen lähtökohdat oikein ja huomasi tehdä sovelluksen. Symbolin käsite näytti olevan monelle vieras.
Kuvasta oli vaikea saada selvää, joten en rokottanut virhetulkinnoista. Mies ei ole hirttäytynyt puuhun, vaan on hakkaamassa puita (voisi hyvin olla hirressäkin). Jännää, että hänellä ei näytä olevan housuja, mutta aasinajajalla on. Olisiko saanut puunhakkaajalta housut? Aasinajaja voi olla myös sama henkilö kuin puunhakkaaja , koska keskiaikaisissa kuvissa voi olla hämärä ajankuvaus (samassa kuvassa voi olla eri aikoina tapahtuneita asioita). Lapset ja äiti lämmittelevät sisällä (alushousut tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin). Palvelija on ulkotöissä (tai äiti, joka istuu myöhemmin sisällä). Lasten vaatteet ovat kuivumassa. Viljasiilon näköinen rakennus voi olla viljavarasto; siilot tulivat käyttöön vasta paljon myöhemmin. Jyviä syövien lintujen merkitystä en tunne. En myöskään osaa sanoa, miksi karjasuoja on rikki.
Luentokysymys 2.
Tämä tehtävä oli vaihtoehtoinen ensimäisen tehtävän kanssa. A -kohdassa oli tarkoitus kertoa siitä, että aikalaislähteiden käyttämistä historianopetuksessa on perusteltu historian ajattelutaitojen opettamisen näkökulmasta. Kaverikirja ei kelpaa vastaukseksi, ellei vastauksessa ole selitetty miksi se edistäisi oppilaan historiallisten ajattelutaitojen kehittymistä (kriittisyys, arviointikyky). Luennolla käsiteltiin useita tällaiseen tilanteeseen paremmin sopivia esimerkkejä (mm. pulmat).
B-kohdassa olisi ollut hyvä huomauttaa, että historiallisien ajattelutaitojen oppimista korostetaan POPS:ssa (lähdekritiikki, oppilas ymmärtää historiallisen tiedon luonteen, oppilas ymmärtää historian olevan tulkintaa jne.
3. Moni kompastui tähän tehtävään. Useat vastaajat ehdottivat, että otteita sankaritarinoista ja elämäkerroista voitaisiin lukea tunnilla ääneen tai, että niitä voisi antaa pulpettikirjoiksi oppilaille. Niin varmaan voitaisiin. Jotkut muistelivat, että artikkelissa kerrottiin siitä, että sankaritarinoita on käytetty pitkään historian opetuksen välineenä. Huoh. Tentittävänä olevassa tekstissä ei käsitelty paljoakaan tällaisia perustyötapoja, kuten "opettaja lukee ääneen ja oppilaat kuuntelevat". Opettajan vapaasta kerronnasta oli puhetta, mutta ei tässä yhteydessä. Ajatus oli vallan toinen.
Tekstin merkityksen, tarkoituksen ja näkökulman kriittinen arvioiminen
Esikuvallisten tarinoiden käyttäminen on yksi vanhimmista historian opettamisen muodoista. Se on tyypillistä kaikille tunnetuille kulttuureille. Sankarikultin/ sankariuden rakentaminen ei kuulu historianopetuksen tavoitteisiin. Tavoitteena on lähdekriittisen ajattelun kehittäminen, ei tekstin sisältämien arvojen opettaminen. Uskottavuuden arvioiminen tapahtuu vertaamalla kuvausta historiankirjoitukseen ja esittämällä kysymyksiä arvioinnin kohteena olevalle tekstille. Kertooko kirjailija itse kokemistaan tapahtumista? Olisivatko kuvatut tapahtumat voineet tapahtua niin kuin kirjailija ne esittää? Onko kuvaus puolueeton, vai onko kertoja jonkin kuvauksessa esiintyvän henkilön tai ihmisryhmän puolella? Selvitettäessä kuvaukseen sisältyviä asenteita kannattaa kysyä, kenen näkökulmasta kuvatut tapahtumat nähdään. Seuraavassa vaiheessa voidaan pyytää oppilaita pohtimaan, millainen tarinasta tulisi, jos se kerrottaisiin jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Samanlaisia kysymyksiä voidaan esittää myös monille kertoville aikalaisaineistoille.
Kertomuksessa esitettyjen ratkaisujen arvioiminen
Oppilaat voivat pohtia sankaritarinan opetusta ja päähenkilön tekemiä ratkaisuja, motiiveja ja niihin liittyvää arvomaailmaa. Olisiko päähenkilön kannattanut toimia toisin? (vrt. Tony Sanches: Truman and the atomic bomb)
4. Moni vastaaja sekotti keskenään kaiksi asiaa. Virta puhuu ensiksi siitä, että historia KIRJOITETAAN aina jostakin näkökulmasta tai perspektiivistä. Myöhemmin Virta kertoi, että historiaa myös TULKITAAN eri tavoin (vastaanotetaan). Moniperspektiivisyys on sitä, että historiaa ei kuvata yksiulotteisena kehityslinjana tai yhtenä virallisena kertomuksena. Tähän liittyen Virta tarkentaa, että ilmiöitä voidaan tarkastella vaikkapa talouden, kulttuurien tai vähemmistöjen näkökulmista. Keskeistä on oivaltaa, että eri osapuolilla voi olla samasta ilmiöstä hyvin poikkeavia käsityksiä.
Todella moni vastaaja kertoi siitä, että oppilaat tulkitsevat historiaa toisistaan poikkeavilla tavoilla. Samalla moni tuli sanoneeksi, että kaikki tulkinnat historiasta ovat oikeita, koska jokaisella on oma perspektiivinsä historiaan. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Saksassa on voimassa laki, mikä kieltää väittämästä holokaustia valheeksi. Se, että joku keksii väittää, ettei usko natsien koskaan tappaneen juutalaisia tahallaan, ei tee tällaisesta väitteestä totta. En löytänyt vastaavaa relativismia Virran teoksesta, vaikka hän asiaan viittaakin (postmodernin henki). Tosin se, että oppilaat tulkitsevat historiaa omasta näkökulmastaan käsin ja ymmärtävät sen myös omalla tavallaan, on esillä teoksessa moneen otteeseen.
Päädyin siihen, että hyväksyin myös ne vastaukset, jossa puhuttiin vain jälkimmäisestä näkökulmasta (maahanmuuttajat tulkitsevat...). Lopulta vain hyvin harva oli ajatellut asiaa historiankirjoituksen näkökulmasta.
