SO4.2 forever!

SO4.2 - Kasvatustieteen kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät (21.5.2007)

Yleistä: Olin odottanut vähän parempaa osaamistasoa. Jouduin harmikseni hylkäämään todella monta vastausta. Toki joukossa oli muutama ilmiömäinen suoritus. Ja kaikille tiedoksi: ilmiömäinen ei tarkoita aina sitä, että osaa luennot ja tenttikirjat ulkoa. Parhaimmat vastaukset osoittivat yksiselitteisesti tentittävän asian syvällistä hallintaa.

Luentokertaus: Moni vastaaja kertoi juurta jaksaen siitä, kuinka tutkijan pitää ottaa huomioon, onko julkaisu tieteellinen vai ei - tai onko kirjoittaja tunnettu tutkija tms. Jotkut onnistuivat kertomaan monisanaisesti ja polveilevasti ainoastaan, että lähdekritiikki merkitsee lähteiden kritisoimista. Väärin.

Sanoin mielestäni luennolla moneen kertaan, että kirjoittajan statuksella tai esityksen ns. tieteellisellä hyväksyttävyydellä ei ole suurta merkitystä puhuttaessa modernista lähdekritiikistä. Nämä seikat voivat toki olla useassa tapauksessa tärkeitä arvioitaessa lähteen argumentaation uskottavuutta tai luotettavuutta, mutta tämä on hieman eri asia.Hyvässä vastauksessa huomautetaan, että nykyinen käsitys lähteiden todistusvoiman arvioinnista poikkeaa aikaisemmasta. Aiemmin korostettiin, että jäänteet ovat luotettavia ja kertovat lähteet epäluotettavia (yksinkertaistaen ja karkeasti sanottuna). Nykyisin tällaista lähteiden hierarkisointia ei yleensä harrasteta. Esimerkiksi Jorma Kalela korostaa teoksissaan, että oleellista on, millaisia kysymyksiä tutkija lähteelle esittää.

Vastauksista ilmeni, että moni ei ollut oikein sisäistänyt primääri- ja sekundaarilähteiden eroja. Tämä on tärkeä asia ajatuksena ja tietynlaisena tutkijan argumentaation lähtökohtana. Homma kulkee näin: Olet kirjoittamassa graduusi jotakin Yrjö Koskisen perhe-elämästä. Luet väitöskirjaani ja kopioit sieltä otteita Koskisen kirjeenvaihdosta. Käytät tällöin sekundaarista lähdettä. Mutta jos argumenttisi on, että minä väitän väitöskirjassani sitä tai tätä Koskisesta ja hänen kirjeenvaihdostaan, on teokseni tuota argumenttia puolustava primaarinen lähde. Jotkut vastaajat ajattelivat, että lähteet ovat aina joko prim. tai sek. Itse asiassa sama lähde voi olla useassa eri roolissa.

Vastauksessa piti myös muistaa mainita jotakin kontekstin ja lähteen laatijan intention arvioinnista (miten hyvin kirjoittaja on tuntenut asian, onko sensuurilla ollut merkitystä, millaisia lukutapoja aineistoon voisi soveltaa jne.)Harva vastaaja oli muistanut ottaa huomioon luennolla tarjoamani indikaattori/todistus -näkökulman.

Teos: Sain lukea aika monta juttua siitä, kuinka kasvatushistoria on hiiiiirveän tärkeä tutkimuskohde. Jotkut tiesivät, että historiasta voi oppia jotain. Toiset muistuttivat, että historia auttaa ymmärtämään tulevaa. Lämpenee...polttaa, polttaa.

Suurimmalla osalla ja jopa niillä, jotka olivat jotain tenttikirjan tekstistä muistaneetkin, oli vastauksessa ongelmana väärä näkökulma. Teoksessa ei puhuttu siitä, että historia opettaa. Siinä ei myöskään sanottu, että historiasta pitäisi oppia. Ajatuksena oli, että historiaa on eri aikoina - yleensä tietoisesti - pyritty käyttämään opettajana tai tuomarina, identiteetin rakentajana, propagandan tai viihteen välineenä. Minun olisi periaatteessa pitänyt hylätä vastaukset, joissa kirjoittaja ei selvästi ole tajunnut näiden näkökulmien eroja (vaan puhuu esimerkiksi siitä, kuinka yhteiskuntamme on edistynyt kun olemme ottaneet opiksi menneisyyden virheistä). Tarkkaan ottaen artikkelissa väitettiin juuri päin vastoin: "ainoa, mitä historia on opettanut, on, että emme ole oppineet historiasta mitään".

Otin mielestäni aika löysän arvostelulinjan lukiessani näitä vastauksia - voi olla, että kaikki eivät ole siitä kanssani samaa mieltä.