diskurssianalyysin sietämätön vaikeus

Lokakuun lopussa 2008 järjestettyyn AO3.2 tenttiin osallistui 76 henkilöä, joista 40 läpäisi tentin. Oikeasti - tiedän, ettei tämä tieto helpota kenenkään oloa - hyväksyttyjä olisi pitänyt olla paljon vähemmän. Päädyin lopulta hyväksymään kaikki, jotka olivat kirjoittaneet edes joten kuten oikeansuuntaisesti. Yksi asia, puolitoista enintään.

Tilanne oli se, ettei suurimmalla osalla vastaajista ollut selvästi minkäänlaista käsitystä siitä mitä diskurssianalyysillä tarkoitetaan. Ei se ole ainoastaan teidän vikanne. Eskolan & Suorannan teoksessa on tuota aihepiiriä käsitelty kymmenen sivun verran. Luin tekstin moneen kertaan ja koetin eläytyä opiskelijan asemaan. Pystyykö tenttikirjan tekstin perusteella ymmärtämään mistä diskurssianalyysissä on yleensä kysymys? Ehkä ei. Ei ainakaan pinnallisellla lukemisella. Diskurssianalyysistä kertova jakso on sekava ja sekavaksi se varmasti jääkin, ellei aihepiiriä pyri ymmärtämään esitettyjen esimerkkien kautta (Sabira, urheilija).

Kahlattuani läpi kolmekymmentä ensimmäistä tenttipaperia tulin itsekin epävarmaksi. Jouduin pohtimaan sitä mahdollisuutta, että minä olen ymmärtänyt tenttikirjan tekstin jotenkin yksipuolisesti ja väärin. Suurin osa vastaajista nimittäin kertoi laveasti siitä, miten diskurssianalyysissä on kyse keskustelun tarkasta litteroinnista. Tuossa litteroinnissa pitää ottaa huomioon myös puheenulkoiset viestit sekä haastateltavan spatiaalinen käyttäytyminen. Tällainen ydin oli noin 80% :ssa vastauksia. Niinkö tosiaan? Olin odottanut ihan toisenlaista vastausta. Luin varmuuden vuoksi vielä pari muutakin diskurssianalyysin kuvausta ja keskustelin aihepiiristä tutkijakavereiden kanssa.

Eskola & Suoranta mainitsevat tosiaankin haastattelun diskurssianalyysiä käsittelevässä tekstissä. Tosin siitä puhutaan noin yhden kappaleen verran. Diskurssianalyysin kohteena ovat usein kuitenkin "valmiit tekstit" (sanomalehtiartikkelit, puheet, mielipidekirjoitukset jne.). Jos diskurssianalyysiä sovelletaan puhuttuun kieleen niin litteroiminen on varmasti tarpeellista ja tärkeää. Onhan alkuperäinen konteksti tärkeä lähtökohta koko tälle näkökulmalle. Jos kontekstista puhuttiin vastauksessa, oli hyväksyminen jo lähellä. Silti litterointia ei voi pitää diskurssianalyysin ytimenä, sillä se tavallaan vaan mahdollistaa analysoinnin aloittamisen. Yhtä hyvin nuo litterointia painottavat vastaukset sopisivat keskustelunanalyysin kuvauksiksi. Keskustelunanalyysissä ollaan kiinnostuneita monista sellaisista seikoista, joita moni kirjoitti diskurssianalyysin yhteydessä.

Seuraavassa lista sellaisista näkökohdista, joita olin odottanut löytäväni vastauksista. En tietenkään edellyttänyt, että opiskelija muistaisi kaikkia luettelossa olevia asioita; läpipääsyyn riitti parin kohdan muistaminen.

• Diskurssianalyysin käsite on laaja: laajimmillaan sillä tarkoitetaan kaikkea kielen sosiaalista ja kognitiivista tutkimusta. Se muodostaa tavallaan vain väljän viitekehyksen, eikä metodia.
• Lähtökohtana usein oletus, minkä mukaan kieli tuottaa todellisuutta – ei ainoastaan kuvaa sitä (vrt. sosiaalinen konstruktivismi)
• Voidaan määritellä sellaiseksi kielen käytön ja muun merkitysvälitteisen toiminnan tutkimukseksi, jossa analysoidaan yksityiskohtaiseksi sitä, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa käytännöissä
• Ei varsinaisia formaalisia/ yhtenäisiä analyysitapoja: ei ole pitkälle kehitetty lähestymistapa, useita erilaisia toteutusmahdollisuuksia
• Suhde totuuteen on eri kuin monissa muissa menetelmissä (ei olla kiinnostuneita siitä, ovatko lausunnot tosia tai epätosia)
• Tutkimuksen kohteena ovat kieli ja sen funktiot; kielen rakenne ja sen käyttö
• Teksteistä etsitään kielen funktioita, erilaisia selittämistapoja (eli variaatioita) sekä ristiriitoja, eroja ja yhtäläisyyksiä (tilannesidonnaisia, ristiriitaisia puhetapoja) sekä repertuaareja (sanontatapa, käsite- tai asiakokonaisuus)
• Tekstit ilmentävät ideologioita ja valtasuhteita
• Diskurssit ovat käytäntöjä
• Selontekoja tutkitaan siinä kontekstissa, missä ne on tuotettu
• Selontekojen yhdenmukaisuus voi johtua siitä, että ne on tuotettu jotain tiettyä tarkoitusta varten, ei kuvailun yhdenmukaisuudesta. Keskeistä on, että keskenään yhteen sovittamattomia havaintoja ei puristeta väkivalloin yhteen.
  

Se triangulaatiokysymys oli epäonnistunut kahdesta syystä:
1. Kysymys tuotti liian pitkiä vastauksia (keskimäärin 2,5 sivua)
2. Käsite on tarkkaanottaen aika sekava. Tuomi ei selitä, mitä eroa on metodilla ja aineistolla. Ai helppo juttu vai? No hän ainakin näyttää puhuvan itsensä pussiin kertoessaan haastatteluista laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä. Laadullinen tiedonkeruu vai paradigma? Häh?

Joskus puhutaan myös aika- ja tilatriangulaatiosta (kuten moni vastaaja aivan oikein tiesi). Tällaista järjestelmää ehdottaneet eivät ole tulleet ajatelleeksi, että kumpikin edellä mainituista muodoista on tavallaan aineistotriangulaation osa. Hip hei! Näin parannamme maailmaa.

En tietenkään edellyttänyt opiskelijoiden havaitsevan ristiriitaisuuksia. Itse asiassa en sakottanut edes siitä, että metodinen triangulaatio ja aineistotriangulaation olivat sekaisin. Olennaista oli muistaa, että joidenkin mielestä triangulaatioihin sisältyy tieteenfilosofisia ja tutkimuseettisiä ongelmia käytännöllisten ongelmien lisäksi. Tuota problematiikkaa olisi pitänyt pystyä avaamaan (arvosanat 3-5). Kakkosen sai osaamalla luetella triangulaatiotyyppejä ja selittää ne oikean suuntaisesti. Vain yksi vastaaja sai hylätyn Tuomen kirjan perusteella.